Näin pidät huolta keittiöveitsistäsi Lue vinkkimme tästä blogitekstistä
Löydettiin torista käytetty, ja käyttöä nähnyt, iso kokkiveitsi! Myyntihinta taisi olla 15 euroa, joten haettiin eksynyt lammas takaisin laumaan. Veitsi oli aikanaan tehty liikelahjaksi, joten siinä oli erään yrityksen logo kaiverrettuna kahvaan. Kysyimme grand old manilta itseltään mikä veitsen ikä voisi olla ja hän arvioi sen olevan vuodelta 2011 eli vähintään 10 vuotta vanha. Lue tästä miten toteutui vanhan veitsen entisöinti!
Alkutilanne
Veistä oli pidetty ilmeisesti hyvin pitkään käyttämättömänä ja se oli päässyt jossain vaiheessa elämäänsä kastumaan. Terä oli pinnasta todella patinoitunut ja ruosteessa. Kahvassa oli pieniä halkeamia ja kaikki suojaava öljy oli kulunut jo kauan aikaa sitten pois. Leikkuupinta oli tylsynyt, joten työlistalle tuli seuraavat asiat:
- Ruosteen ja patinan poisto
- Teroitus
- Kahvan hionta ja käsittely
- Veitsen puhdistaminen
Ruosteenpoisto
Entisöinnissä ja kunnostamisessa on hyvä lähteä aina portaittain kevyestä ratkaisusta ja siirtyä kovempiin keinoihin vasta kun todetaan ettei kevyillä ratkaisuilla päästä haluttuun lopputulokseen.
Tässä tapauksessa kevyin oli tiskiharja sekä runsas määrä saippuaa, jo pelkästään senkin vuoksi, että saadaan isoimmat liat jo tässä vaiheessa irti. Tiskiharjalla ei juurikaan ollut vaikutusta ruosteeseen, joten seuraavaksi kokeiltiin karkeaa hankaussientä ja astianpesuainetta. Ruoste alkoi antautumaan, mutta nopeammin päästiin kun otettiin vanha kunnon PataPata esille ja johan alkoi rokkaamaan.
Ruoste saatiin poistettua saippuavillalla, joten sen suhteen lopputulos oli suhteellisen pienellä työllä taklattu.
Teroitus
Terä ei ollut aivan karseassa kunnossa, joten sen teroitus sujui aika helposti hiomakivellämme. Tämä oli ensimmäisiä asioita joita veitsestä tarkastettiin, sillä murtuneen tai muuten huonoon kuntoon päässeen terän kunnostaminen olisi vaatinut tarkempaa paneutumista asiaan. Veitsistä ja puukoista usein karkaistaan vain leikkuupinnan yläpuolinen alue, ei siis koko terää, sillä se tekisi koko terästä hauraan. Jos terä on pahasti murtunut joudutaan siihen tekemään uusi viiste, jossa on taas riski, ettei teräaluetta saada hyvin karkaistulle alueella vaan se jää pehmeäksi.
Kahvan hionta ja käsittely
Tässä olikin sitten eniten hommaa. Kahvaa tuli hioa, jo senkin vuoksi että vanha laseroitu logo saatiin poistettua. Veitsi ruuvipenkkiin ja santapaperi esille. Abranet laikkakiekot olivat hyvä valinta käsihiontaan, sillä ne istuvat käteen hyvin ja muotoilevat helposti kappaletta. Ja ei, tämä ei ole kaupallinen yhteistyö.
Karkeudella 120 saatiin tarvittava määrä materiaalia poistettua ja logo saatiin heivattua huitsin kuuseen nopeasti. Samalla puusta saatiin puhdas pinta esille. Kosteusvaihtelut olivat kuitenkin saaneet hieman halkeamia aikaan kahvan päähän. Kahvan pää hiottiin nauhakoneella uusiksi poistaen hieman pituudesta. Halkeamat olivat kuitenkin aika syvät, joten kokeiltiin kotitekoista kittiä – puuliimaa ja sahajauhoja sekoitettuna. Lopputulos oli kuitenkin aika karsea, kun sahajauhot olisi pitänyt saada jotenkin värjättyä kahvan väriseksi, joten nauhakone lauloi kahvan pään kanssa vielä tovin.
Halkeamat eivät ole kovin dramaattiset, joten ne olivat lähinnä kosmeettisia. Kahva istui vielä tukevasti kiinni terässä eikä murtunut vaikka pientä stressitestiä suoritettiinkin.
Kahva öljyttiin pellavaöljyllä ennen hienohiontaa, jotta saatiin öljyä imeytymään oikein syvälle puuhun. Öljyn kuivuttua käytettiin veitsi ruuvipenkissä ja kahva hiottiin karkeudeltaan 320 olevalla karhuvillalla. Karhuvilla on äärimmäisen hyvä viimeistelykeino, sillä sitä on helppo käsitellä etenkin kahvojen kanssa hyvän mukautuvuutensa ansiosta. Tämän jälkeen vielä yksi kerros pellavaöljyä ja veitsi oli valmis tiskattavaksi.
Loppupuhdistus
Paineilmalla sai hiontapölyn terästä joten kohti astianpesuallasta kävi matka. Terä tiskattiin käsin astianpesuaineella ja tiskiharjalla. Loppuhuuhtelu oikein kuumalla vedellä, jotta matkan varrella mahdollisesti tarttuneet bakteerikannat lähtisivät kuin hauet matalikosta.
Lopputulos puhukoon puolestaan. Melkein uutena kehtaisi myydä? Uuden vastaavan löydät kaupastamme. Ehkä jätämme tämän entraajan omaan käyttöön.
Tekstin on kirjoittanut Laatupuukon toinen omistaja, toimitusjohtajan nimellistä roolia vetävä Jouni.
“Olipahan sadepäiville jotain puuhaa”