toukokuu 10 2023

Vanhan veitsen entisöinti

Puukko Ohjeet entisöinti, huolto, kokkiveitsi

Näin pidät huolta keittiöveitsistäsi Lue vinkkimme tästä blogitekstistä

Löydettiin torista käytetty, ja käyttöä nähnyt, iso kokkiveitsi! Myyntihinta taisi olla 15 euroa, joten haettiin eksynyt lammas takaisin laumaan. Veitsi oli aikanaan tehty liikelahjaksi, joten siinä oli erään yrityksen logo kaiverrettuna kahvaan. Kysyimme grand old manilta itseltään mikä veitsen ikä voisi olla ja hän arvioi sen olevan vuodelta 2011 eli vähintään 10 vuotta vanha. Lue tästä miten toteutui vanhan veitsen entisöinti!

Alkutilanne

Veistä oli pidetty ilmeisesti hyvin pitkään käyttämättömänä ja se oli päässyt jossain vaiheessa elämäänsä kastumaan. Terä oli pinnasta todella patinoitunut ja ruosteessa. Kahvassa oli pieniä halkeamia ja kaikki suojaava öljy oli kulunut jo kauan aikaa sitten pois. Leikkuupinta oli tylsynyt, joten työlistalle tuli seuraavat asiat:

Ruosteen ja patinan poisto
Teroitus
Kahvan hionta ja käsittely
Veitsen puhdistaminen

Ruosteenpoisto

Entisöinnissä ja kunnostamisessa on hyvä lähteä aina portaittain kevyestä ratkaisusta ja siirtyä kovempiin keinoihin vasta kun todetaan ettei kevyillä ratkaisuilla päästä haluttuun lopputulokseen.

Tässä tapauksessa kevyin oli tiskiharja sekä runsas määrä saippuaa, jo pelkästään senkin vuoksi, että saadaan isoimmat liat jo tässä vaiheessa irti. Tiskiharjalla ei juurikaan ollut vaikutusta ruosteeseen, joten seuraavaksi kokeiltiin karkeaa hankaussientä ja astianpesuainetta. Ruoste alkoi antautumaan, mutta nopeammin päästiin kun otettiin vanha kunnon PataPata esille ja johan alkoi rokkaamaan.

Ruoste saatiin poistettua saippuavillalla, joten sen suhteen lopputulos oli suhteellisen pienellä työllä taklattu.

Teroitus

Terä ei ollut aivan karseassa kunnossa, joten sen teroitus sujui aika helposti hiomakivellämme. Tämä oli ensimmäisiä asioita joita veitsestä tarkastettiin, sillä murtuneen tai muuten huonoon kuntoon päässeen terän kunnostaminen olisi vaatinut tarkempaa paneutumista asiaan. Veitsistä ja puukoista usein karkaistaan vain leikkuupinnan yläpuolinen alue, ei siis koko terää, sillä se tekisi koko terästä hauraan. Jos terä on pahasti murtunut joudutaan siihen tekemään uusi viiste, jossa on taas riski, ettei teräaluetta saada hyvin karkaistulle alueella vaan se jää pehmeäksi.

Kahvan hionta ja käsittely

Tässä olikin sitten eniten hommaa. Kahvaa tuli hioa, jo senkin vuoksi että vanha laseroitu logo saatiin poistettua. Veitsi ruuvipenkkiin ja santapaperi esille. Abranet laikkakiekot olivat hyvä valinta käsihiontaan, sillä ne istuvat käteen hyvin ja muotoilevat helposti kappaletta. Ja ei, tämä ei ole kaupallinen yhteistyö.

Karkeudella 120 saatiin tarvittava määrä materiaalia poistettua ja logo saatiin heivattua huitsin kuuseen nopeasti. Samalla puusta saatiin puhdas pinta esille. Kosteusvaihtelut olivat kuitenkin saaneet hieman halkeamia aikaan kahvan päähän. Kahvan pää hiottiin nauhakoneella uusiksi poistaen hieman pituudesta. Halkeamat olivat kuitenkin aika syvät, joten kokeiltiin kotitekoista kittiä – puuliimaa ja sahajauhoja sekoitettuna. Lopputulos oli kuitenkin aika karsea, kun sahajauhot olisi pitänyt saada jotenkin värjättyä kahvan väriseksi, joten nauhakone lauloi kahvan pään kanssa vielä tovin.

Halkeamat eivät ole kovin dramaattiset, joten ne olivat lähinnä kosmeettisia. Kahva istui vielä tukevasti kiinni terässä eikä murtunut vaikka pientä stressitestiä suoritettiinkin.

Kahva öljyttiin pellavaöljyllä ennen hienohiontaa, jotta saatiin öljyä imeytymään oikein syvälle puuhun. Öljyn kuivuttua käytettiin veitsi ruuvipenkissä ja kahva hiottiin karkeudeltaan 320 olevalla karhuvillalla. Karhuvilla on äärimmäisen hyvä viimeistelykeino, sillä sitä on helppo käsitellä etenkin kahvojen kanssa hyvän mukautuvuutensa ansiosta. Tämän jälkeen vielä yksi kerros pellavaöljyä ja veitsi oli valmis tiskattavaksi.

Loppupuhdistus

Paineilmalla sai hiontapölyn terästä joten kohti astianpesuallasta kävi matka. Terä tiskattiin käsin astianpesuaineella ja tiskiharjalla. Loppuhuuhtelu oikein kuumalla vedellä, jotta matkan varrella mahdollisesti tarttuneet bakteerikannat lähtisivät kuin hauet matalikosta.

Lopputulos puhukoon puolestaan. Melkein uutena kehtaisi myydä? Uuden vastaavan löydät kaupastamme. Ehkä jätämme tämän entraajan omaan käyttöön.

Tekstin on kirjoittanut Laatupuukon toinen omistaja, toimitusjohtajan nimellistä roolia vetävä Jouni.

“Olipahan sadepäiville jotain puuhaa”

toukokuu 10 2023

Ruostumaton vai hiiliteräs?

Puukko Yleinen hiiliteräs, keittiöveitsi, rosteri

Ruostumaton vai hiiliteräs? Opi kahden yleisimmän terästyypin pääerot

Terästä käytetään monenlaisiin sovelluksiin autoteollisuudesta rakentamiseen, avaruusaluksista keittiöveitsiin sekä erilaisiin työkaluihin. Terästä on monenlaista, mutta yleisimmät näistä ovat hiiliteräs sekä ruostumaton teräs. Käsittelemme tässä tekstissä näiden eroja ja miksi ne ovat niin suosittuja materiaaleja erilaisten veisten ja puukkojen teriksi.

Hiiliteräs

Hiiliteräs on terässeos, jossa on runsaasti hiiltä. Hiiliteräksessä on enemmän hiiltä kuin muita metalleja. Tästä nimikin juontuu. Hiiliteräksestä tekee suositun, sillä sitä on helppo työstää, teroittaa ja se on vieläpä verrattain edullistakin. Hiiliteräksen tyypillinen hiilipitoisuus on 0,05-2,11 % hiiltä teräksen koostumuksesta. Kun puhutaan hiiliteräksestä, jota käytetään veisten ja puukkojen valmistukseen, on hiilipitoisuus useimmiten 0,6-1,4 %.

Suositun materiaalista tekee sen kovuus sekä helppo työstettävyys. Veitsistä ja teristä kun puhutaan, tulee hiiliteräs aina karkaista, jolloin teräkselle saadaan kovuutta ja sitkeyttä. Nämä auttavat terävyyden säilymisessä, joka on etenkin leikkaavissa pinnoissa erittäin tärkeä ominaisuus.

Hiiliteräksen heikkous on sen korroosiokestävyys. Hiiliteräksessä ei ole kromia, joka suojaisi terää ruostumiselta ja juuri tämän vuoksi hiiliteräksiset veitset ja työkalut tulee aina puhdistaa ja kuivata huolellisesti käytön jälkeen. Kerroimme terän hoidosta enemmän toisessa kirjoituksessamme.

Ruostumaton teräs eli rosteri

On toinen erittäin suosittu terämateriaali. Se on hiiliteräksestä poiketen hyvin korroosiokestävää ja juuri tämä on suurin erottava tekijä. Sana ruostumaton on tietyssä mielessä harhaanjohtava, sillä kyllä ruostumaton teräskin ruostuu merenpohjassa. Siinä vain kestää huomattavasti kauemmin kuin teräslaaduilla, joilla ei ole vastaavaa ruostesuojaa.

Ruostumista eli korroosiota vastaan ruostumattomassa teräksessä on suuri määrä kromia, joka reagoimalla hapen kanssa muodostaa terän pinnalle suojaavan kalvon. Tämä kalvo estää kosteuden tarttumisen teräksen pintaan, jolloin ruostumista ei pääse tapahtumaan kuten hiiliteräksen kanssa, joka alkaa kukkia verrattain nopeasti ellet muista kuivata huolella.

Ruostumaton teräs on kuitenkin arvokkaampaa kuin hiiliteräs, sillä sen valmistaminen on hieman monimutkaisempaa. Sen etuna on kuitenkin sen, jo mainittu, korroosiokestävyys mutta myös hygieenisyys, sillä sitä on ehkä hieman helpompi puhdistaa kuin hiiliterästä. Rosterisen terän voi periaatteessa pestä kovillakin aineilla ja astianpesukoneessa, joskin tätä emme voi suositella minkään veitsen kohdalla. Siitäkin lisää toisessa kirjoituksessamme.

Yhteenveto

Molemmissa teräslaaduissa on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, joten ne valikoituvat tuotteisiin halutun käyttötarkoituksen perusteella. Laatupuukolla on hiiliteräksisiä teriä mm. vuolupuukossa sekä keittiöveitsissä, kun taas sieni– ja rapuveisten terät ovat rosteria. Sieniveitsen kanssa rosteri on ylivoimainen materiaali, sillä sen pinta itsessään hylkii likaa eikä se ole moksiskaan, vaikka jäisi retken jälkeen likaisena tuppeen. On kuitenkin hyvä puhdistaa työvälineet aina käytön jälkeen.